Puuhamaa on hauska paikka, mutta onko sen oltava kirjastossa?

Yleisistä kirjastoista on vaivihkaa tullut viimeisten vuosikymmenten aikana myös tapahtumatuottaja: on askartelupajaa, baby-kinoa ja sinkkuiltaa.  You name it we got it! Tapahtumatuotanto jakaa osan kirjastoväestä  katkeriin rintamalinjoihin. Puoltajat näkevät tapahtumatuotannossa ja kirjastojen olohuoneistamisessa yleisten kirjastojen pelastuksen ja vastustajat puolestaan uskovat sen olevan alkusoittoa yleisten kirjastojen näivettymiselle.  Viimeisimmässä Kirjastolehdessä (5/2013) kirjastoalan yksi aktiivisimmista keskustelijoista, musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila, ilmaisee huolestuneisuutensa yleisten kirjastojen tulevaisuudesta. Hänen mukaansa yleinen kirjastolaitos on hukkaamassa perustaansa, joka on hänen mukaansa kirjastojen kokoelmissa, sisältötyössä ja tietopalvelussa. Ongelmallisinta on hänen mukaansa se, että osa kirjastoammattilaisista on itse romuttamassa kirjaston perinteistä, ja hänen mukaansa hyväksi havaittua perustehtävää, vaikka asiakkaamme eivät sitä suinkaan meiltä vaadi, päinvastoin.  Poroila arvostelee erityisesti yleisten kirjaston päättäjiä siitä, ettei perinteistä kirjastotyötä, kuten vaikkapa korkeatasoista luettelointia, pidetä enää arvossaan, vaan erilaiset tapahtumat ja happeningit tuntuvat olevan sitä kaikkein arvostetuinta kirjastotyötä. Millä yleinen kirjasto puolustaa paikkaansa ja erottautuu muista toimijoista ellei laadukkaalla kokoelmatyöllään ja ammattitaitoisella tietopalvelulla? Miten on, olemmeko nyt hukkaamassa olennaisimman ammattitaidostamme ja muuttumassa tapahtumatuottajiksi ilman siihen työhön vaadittavaa koulutusta taloudellisista resursseista nyt puhumattakaan?

Olen itsekin viime vuosina miettinyt sitä, mihin olemme menossa, kun jokainen sivukirjasto pyrkii peruskirjastotyön ohella tarjoamaan asiakkailleen täyden laidallisen erilaisia tapahtumia. Tapahtumat eivät ole tietenkään itsessään pahasta, mutta ovatko ne vähenevien resurssien aikana meidän tärkein antimme asiakkaillemme? Voimmeko aidosti kilpailla ammattimaisten tapahtumatuottajien kanssa tapahtumien määrässä ja laadussa? Emme tietenkään ja sen tähden mielestäni kirjastossa järjestettävien tapahtumien tulisikin nivoutua jollakin lailla kirjaston tarjoamien sisältöjen eli aineistojen esilletuomiseen. Esimerkiksi viime vuosina uudelleen virinnyt lukupiiritoiminta eri variaatioineen soveltuu mielestäni vallan mainiosti kirjastojen toimintaan. Toisaalta näen selkeästi, että kirjastolla on tärkeä rooli esimerkiksi tietotekniikan ja uusien ohjelmien opastamisessa asiakkaillemme. Myös maahanmuuttajille suunnatut erityispalvelut, kuten esimerkiksi kielikahvilat, soveltuvat hyvin kirjastojen palvelutarjontaan.  Olen sitä mieltä, että suurissa kirjastoverkoissa, kuten pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa, on ainakin nykyisillä henkilöstöresursseilla varaa tuottaa ja järjestää monenlaisia tapahtumia, mutta kirjastot voisivat kierrättää tapahtumia toimipisteestä toiseen, jolloin ne eivät sitoisi niin paljon henkilökunnan työaikaa.  Ja, jos ja kun tapahtumia järjestetään, niiden suunnitteluun, ja esimerkiksi markkinointiin, pitäisi satsata, että ne eivät jäisi vain harrastelijoiden näpertelyksi. Samalla kirjastojen esimiesten tulisi lopettaa turha mediassa hypettäminen ja kannustaa ja arvostaa myös perinteisen kirjastotyön tekijöitä!

Täytyy kyllä hermannilaisesta näkökulmasta vielä todeta, että on aika rohkea veto puolustaa nykyaikana luettelointia kirjaston tärkeimpänä ydintehtävänä – hyvä Heikki!