Huutoja ja kuiskauksia - yleisen kirjaston äänimaisemat

Viime aikoina yleisistä kirjastoista keskusteltaessa on jatkuvasti törmännyt kahteen vastakkaiseen koulukuntaan kirjastotilan melutason suhteen.  Osa asiakkaistamme kaipaa takaisin hiljaista kirjastotilaa, jossa saa lepuuttaa korviaan vastakohtana vaikkapa kauppakeskusten muzakilta tai kaupallisilta tiedotteilta. Toiset asiakkaistamme haluavat elävän ja eloisan tilan, jossa voi vapaasti tuottaa ääntä vaikkapa innostuneella pelaamisella.  Kirjastolaiset itse tuntuvat oman mututuntumani mukaan kavahtavan hys-hys, hiljaa hyllyjen välissä –tyyppistä mielikuvaa varsinkin omasta ammatti-imagostaan. Olen itsekin joskus todennut hieman tuohtuneena lastaan hyssyttelevälle äidille, ettei kirjastossa tarvitse enää olla hiljaa! Mutta miten on, missä menee kirjaston meluraja?

Ideaalein kirjastotila olisi luonnollisesti sellainen, että siellä olisi selkeästi määriteltyjä hiljaisia tiloja ja vastaavasti alueita, jossa luonnollinen äänenkäyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa. Valitettavasti vain suuri osa kirjastoistamme sijaitsee kiinteistöissä, joihin ei voi järjestää erilaisia äänitiloja. Mikä avuksi? Äänet eivät ainakaan ole vähenemään päin. Siitä pitää huolen esimerkiksi kirjastojen kasvava tapahtumatuotanto.  Jos kerran tuotamme tapahtumia, voisimme myös tuottaa hiljaisuuden tapahtumia kirjastoon – kirjastoretriitti! Tiettynä ajankohtana kirjasto voisi tarjota palvelujaan vanhanajan kirjastona, jossa turhaa meluamista vältettäisiin. Ei ole muuten pöllömpi ajatus – hiljaisuus attraktiotekijänä! Olisihan se hienoa päästä hyssyttelmään välillä ja voisi laittaa nutturankin päähän.

Työskentelen itse Helsingin kaupunginkirjaston Viikin kirjastossa, joka erikoisuutena on se, että vieressämme, ja osin samoissa tiloissa, sijaitsee Viikin kampuskirjasto. Meluintressit törmäävät näissä puitteissa väistämättä yhteen. Opiskelijat haluavat hiljaisen tilan, jossa keskittyä ajattelemaan ja työskentelemään ja meidän puolella asioivat päiväkotiryhmät ja pelaajat pitävä huolen siitä, että talossa ääntä riittää. Ongelmaan ei ole vielä keksitty täydellistä ratkaisua, mutta seuraavaksi on tarkoitus kokeilla akustiikkalevyjä! Perästä kuuluu jos kuuluu.